Arvosteluja
9.11.2016 Helsingin Sanomat: Kokenut laulaja heittäytyy runojen tulkiksi 4/5 tähteä
Runoihin sävellettyjen suomalaisten laulujen ja laulelmien kultakausi alkoi Love Recordsista, jonka ensialbumi olikin Kaj Chydeniuksen Lauluja (1966).
Runsaat 30 vuotta eri tekstejä eri yhteyksissä ammatikseen tulkinnut Pirjo Aittomäki viittaa ensialbumillaan osittain samaan aikaan. Chydenius sävelsi nimikappaleeksi valitun Marja-Leena Mikkolan runon Meidän piti matkustaa jo 1967 sekä myöhemmin kaksi muuta levyllä käytettyä tekstiä. Bossanovaan vihjaavan kierrätyksen melodia on uusi - kuten ovat kaikki muut Anna-Mari Kähärän sävellykset, jotka hän on tehnyt tälle tuottamalleen levylle. Kuuden kirjailijan teksteistä koottu Meidän piti matkustaa onkin lähes yhtä lailla Kähärän, joka venyy jälleen moneen tyyliin.
Virkistävästi poikkeavan kokonaisuuden punaisena liehuva liekinvarsi on
silti väkevästi ja heittäytyvästi tulkitseva Aittomäki, jota taustoittaa
usein pianon ja jousikvartetin tyynnyttävä yhdistelmä. - Harri Uusitorppa
Arvio Helsingin Sanomien sivuilla
25.8. 2016 Retrokki kuuntelee
"Vahvoja lauluja, vahva laulaja!"
"Laulelma" tuntuu tämän albumin kappaleita kuvailtaessa turhan kepeältä ilmaisulta - sekä lauluissa että Pirjo Aittomäen tulkinnassa on armottoman vahvaa paatosta ja dramaattisuutta, välillä hengästyttävyyteen saakka. "
"Orkesterissa painottuvat jouset, säveltäjän piano sekä Jukka Eskolan sumuista, autiota ulappaa halkovat trumpetti ja flyygelitorvi."
"”Kakskymmentä suvea” Aila Meriluodon runoon keinuvine rytmeineen viittaa
kansan- ja kamarimusiikkiin. Samaa perisuomalaista realismia on
Anna-Leena Härkösen sanoittamassa lihallisen kohtalokkaassa
”Koivunlarvalaulussa”. Nimikappale on kepeästi laineileva bossanova,
Aittomäen laulussa on sekä sensuellia pehmeyttä että ylvästä kaipausta.
”Minun veljeni” löytää lokeronsa jazzlaulelmasta, makea kuoro."
"Samaa aihepiiriä ja tunnelmaa löytyy "Niin vähän on aikaa" -albumilta,
yhdeltä suomalaisen poplaulelman ehdottomista kulmakivistä. Kyllä,
vertaan "Meidän piti matkustaa" -teosta edellä mainittuun. Molemmat
kestävät aikaa, molempia kannattaa kuunnella pintaa syvemmältä. Ja
välillä antaa musiikin vain viedä."
Lue koko arvio
10.9.2016 Salon Seudun Sanomat: Kuulain tekstein ja sävelin (Viikon levy)
Pirjo Aittomäki on esiintynyt Tango-orkesteri Unton ja How Many Sistersin riveissä. Nyt kokenut laulajatar on päässyt tekemään ensimmäisen sooloalbuminsa Meidän piti matkustaa.
Ainoa naispuolinen jazzin Yrjö-palkinnon saaja Anna-Mari Kähärä on säveltänyt 12 laulua. Niitten tekstit on otettu suomalaisilta naisrunoilijoilta, joista mainittakoon Aulikki Oksanen, Aila Meriluoto, Anna-Leena Härkönen ja Eeva-Liisa Manner.
Sävelmät polveilevat monipuolisesti, osin yllättävästikin. Niistä löytyy myös kaukaista kansanlauluhenkeä.
Kähärän sovituksia pn ollut toteuttamassa iso ja laadukas joukko. Heistä mainittakoon joka paikkaan ehtivä trumpetisti Jukka Eskola, joka tekee aina takuutyötä. Myös jousia käytetään tyylikkäästi.
Rumpuja kuullaan vain kolmella raidalla. Jaska Lukkarinen pitää huolen siitä, että ne sopivat kokonaisuuteen saumattomasti.
Aittomäki käyttää ääntään tavalla, joka tuo helposti mieleen 70-luvun. Heleät ja tarvittaessa myös tiukkasävyiset tulkinnat tuovat syvyyttä sekä melodioihin että teksteihin. Raidoista Älä kysy mitään jäi heti ensi kuulemalla mieleen. Se tuntuu jossain määrin tutulta, kenties Kaj Chydenius -viitteiseltä.
Meidän piti matkustaa sisältää musiikkia, jota tämän päivän levottomassa maailmassa tarvitaan. Puhutelevien, mutta samalla rauhoittavien laulujen kautta se saa kuulijassa aikaan levollisen olotilan. -Mauri Mäkynen
10.9.2016 Ilkka & Pohjalainen: Pirjo Aittomäki tulkitsee kirjailijoiden tekstejä (****)
How Many Sisters -lauluyhtyeessä sekä Tango-orkesteri Untossa vaikuttanut laulaja Pirjo Aittomäki tukeutui ensimmäisellä soololevyllään Anna-Leena Härkösen, Aulikki Oksasen, Eeva-Liisa Mannerin sekä Marja-Leena Mikkolan lyriikkaan, johon musiikin monitoiminainen Anna-Mari Kähärä synnytti sävelet.
Meidän piti matkustaa -albumi liitelee ihmissuhdepuntaroinneissaan laulelman ja kansanmusiikin lempein keinoin. Pirjo Aittomäen kadehdittavan taipuisat tulkinnat antavat ymmärtää, että taiteilija ei epäröi heittäytyä tunteikkaisiin uomiin. Esitysten sovitukset virtaavat aistikkaina. Trumpetisti Jukka Eskola ja basisti Sara Puljula koskettelevat vangitsevan hienovaraisia sointukuviota.
3.10.2016 Keskisuomalainen: Latautuneita tulkintoja (4/5)
Pirjo Aittomäen uuden albumin lähtökohdat ovat monesta suunnasta
katsottuna kiehtovat: laulujen teksteinä toimivat suomalaisten
naisrunoilijoiden, kuten Aulikki Oksasen sekä Aila Meriluodon
runot, levyllä kuullaan aimo annos suomalaisen jazzin ja kansanmusiikin
ammattilaisia. Levyn on säveltänyt ja tuottanut arvostettu Anna-Mari Kähärä. Kiehtova on myös Aittomäen omintakeinen ääni, joka soi samaan aikaan lämpimänä, kuulaana ja raikkaana.
Monipuolisella laulajalla on taustaa niin musikaaleista kuin Tango-orkesteri Untostakin, minkä huomaa latautuneista tulkinnoista. Tekstit eroavat sekä temaattisesti että rytmiltään toisistaan, mutta Aittomäki pitää pintansa arvokkaana solistina. Kähärä on onnistunut luomaan ainutlaatuisen sävellyskokonaisuuden. Harvalla albumilla niin monta genreä soivat yhtä saumattomasti yhteen: viitteitä löytyy kansanmusiikista jazziin, iskelmästä työväenlauluihin.
Levyllä tapahtuu paljon. Äänimassaa on ja esimerkiksi dynaamiset ja rytmiset vaihtelut ovat paikoin turhankin dramaattisia. Kuitenkin on helppo uskoa levyn löytävän paikkansa tässä ajassa, jossa lyriikoilta on lupa odottaa hieman vallitsevien soittolistojen kärkikappaleita enemmän. -Venla-Vanamo Asikainen
21.10.2016 Etelä-Saimaa: Aittomäen laulu kantaa komeasti
Laulaja Pirjo Aittomäki on pitkän tien kulkija, jonka kasvot ja ääni ovat vilahdelleet vuosikymenten saatossa euroviisuista lukuisiin musikaaleihin. Pitkän päivätyön Aittomäki on tehnyt How Many Sisters -laulutriossa sekä viimeksi Tango-orkesteri Untossa.
Ensimmäistä soololevyä on kin odotettu artaasti. Aittomäki on löytänyt elokuussa julkaistulle esikoiselleen upeasti oman äänensä.
Laulu soi vahvana ja kauniin herkkänä, mutta jäsenneltynä. Sen osoittaa jo ensimmäinen kappale, Aulikki Oksasen runoon sävelletty Hopeinen laulu, jossa mainiona parina tarinan kerronnalle toimii Jukka Eskolan trumpetti.
Aittomäen ja säveltäjä Anna-Mari Kähärän nautittavan yhteistyön hedelmänä syntynyt levy on onnistunut kumarrus monimuotoisuutta kohtaan.
Kähärän sävellyksille on usein tyypillistä, etteivät ne heti loksahda mihinkään valmiiseen fakkiin, mutta hienosti valitut runot tekevät kustakin sävellyksestä kuin ikkunan läpi tunteiden kirjon aina unelmien ääriin asti.
Aittomäki ottaa läpi levyn erityyppiset kappaleet niin helposti haltuunsa, ettei ensimmäisellä kuuntelukerralla oikein osaa päättää, kuuntelisiko oivaltavia sanoja vai oivaltavaa sävelkieltä. Niiden symbioosista on tällä levyllä kyse.
Aittomäen ja Kähärän pitkäaikainen yhteistyö kuuluu ja tuntuu. Heittäytyminen on luontevaa.
Siinä, Missä musiikki kantaa viitteitä latinalaisesta musiikista countryyn ja jazziin, tekstit maalaavat elämänmakuisia tarinoita toiveista ja pettymyksistä, elämän pienistä ja iloista ja suruista.
Pientä lainaa voisi halutessaan löytää poliittisen laululiikkeen kulta-ajoilta, jolloin laulettua runouta tehtiin aivan toisilla ehdoilla kuin tätä nykyä, ei muottiin puristettuna kertakäyttömusiikkina.
Mainio levy kaikille formaatteihin kyllästyneille runon ja musiikin ystäville.
Hyvää: Rohkea, omaääninen levy.
Huonoa: Taustat tulevat välillä silmille.
Erityistä: Naisrunouden upea manifesti.
18.10.2016 suomijazz.com
"Naisten prosessi pitkälti: naisten tekstejä, naisen säveltämää ja sovittamaa, valtaosa muusikoista naisia, naisen laulamaa."
"Nyt on joko löytynyt tekstejä, jotka asettuvat, tai Kähärä on osannut
asettaa poikkeuksellisen hienosti valmiit sanat musiikiksi. Siten että
kaikki maistuu luontevalta, musiikissa on flow, kulku ja virtaus,
kuulija voi asettua rauhassa sanojen armoille."
"Aittomäki laulaa ihmisen äänellä, mutta herkkyyttä voisi olla enemmänkin. "
"Semmoinen kutina kuitenkin jää, että tämä levy tulee vielä kutsumaan
luokseen. Teksteissä riittää ulottuvuuksia, joten eri elämäntilanteissa
eri laulut tulevat lähelle. Tälle laulujen kokoelmalle on annettava
aikaa, kypsyteltävää riittää." -Tapani Hokkanen